Sukututkimus

Joensuussa 2021 pidetyssä sukukokouksessa julkaistiin Piitulaisten sukukirja. Tämä 702-sivuinen perusteos on monivuotisen sukututkimustyön päätepiste. Se pohjaa aikaisempiin sukukirjoihin, laajaan lähdeaineistoon ja dna-tutkimukseen. Aikaisemmat sukukirjat ovat Helvi Salmela-Virran 2007 julkaisema Piitulaisia ja vähän muitakin 1700-luvulta nykypäivään ja Piitulaisten sukuseuran 2015 julkaisema Pohjois-Karjalan Piitulaiset, Elämää Itärajalla.

Piitulaisten sukukirja tarkastelee suvun historiaa 1500-luvulta nykypäivään, muuttoliikkeitä Lappeen kihlakunnasta ensin lähiseudulle ja sitten Pohjois-Karjalaan, muualle Suomeen ja muille mantereille. Piitulaisten suvun alkukoti on vahvistettu varsin luotettavasti Etelä-Karjalaan ja Lappeen kihlakuntaan. Kirjasta avautuu tarina ihmisistä, jotka kantoivat raskaan taakan Ruotsin jatkuvista sodista 1600-luvulla. Sotien rasitusten kasvaessa ja tilojen köyhtyessä muutto Käkisalmen lääniin kävi houkuttelevaksi. Kirja kuvaa Piitulaisten esi-isien muuttoa Lappeen seudulta uusille asuinalueille Savoon, Karjalan kannakselle, Inkeriin ja Laatokan länsirannan alueille kuten Kurkijoelle.

Ensimmäiset Pohjois-Karjalan Piitulaiset asettuivat asumaan 1660-luvun alussa Kiihtelysvaaran Palon kylään ja sieltä heitä alkoi ajan kuluessa siirtyä lähipitäjiin. Ilomantsista tuli Piitulaisten keskeinen asuinalue. Suku on kirjassa jaettu seitsemään pääsukuhaaraan: Petter Piitulaisen, Akseli Piitulaisen, Yrjö Piitulaisen, Valentin Piitulaisen, Martti Piitulaisen, Mikko Piitulaisen ja Impilahden sukuhaara. Näistä sukuhaaroista on laadittu sukupolvitaulut ja henkilötiedostossa on yli 16.000 nimeä.

Sukupolvitaulut valaisevat Piitulaisten sukuyhteyksiä hyvin moniin Pohjois-Karjalan muihin kantasukuihin ja suvun leviämistä muualle Suomeen, kuten Etelä-Karjalaan ja Laatokan Karjalaan. Myöhemmin suvun haaroja on siirtynyt Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Piitulaisten sukukirjassa on myös kattava esitys Piitulaisista viime sotien rintamilla. Sukukirja valmisteltiin työryhmässä, jonka aktivisteja olivat suvun veteraanitutkija Helvi Salmela-Virta, Suomen Sukututkimusseuran palkitsema sukututkija Tarja Piitulainen ja koordinaattorina Asko Numminen. Piitulaisten sukukirja esittelee myös monia yksittäisiä sukuun kuuluvia henkilöitä. Tässä eräitä esimerkkejä:

• Simo Pietarinpoika Piutulainen. 1560-luvulla syntynyt rohkea, ailahtelevainen ja rajuluonteinen Nuijasodan kapinanjohtaja, palkkasotilas ja seikkailija, jonka elämä päättyi vuonna 1597 Padasjoen käräjäpaikan hirsipuussa.
• Impilahden sukuhaaraan kuuluvat mestarinyrkkeilijät Yrjö ja Harri Piitulainen. Heidän kaukaiset esi-isänsä pitivät tiloja Impilahden Karkunmäellä ja Haukkaselässä. Yrjön isä muutti Viipuriin, jossa Yrjö tutustui olympiavoittaja Sten Suvioon ja sai nyrkkeilyn kipinän. Harri Piitulainen ryhtyi ammattinyrkkeilijäksi 19-vuotiaana ja oli isänsä Yrjön valmennuksessa.
• Kansanedustaja Mikko Piitulainen (s.1882) oli Maalaisliiton kansanedustajana 1919–1922 ja 1924–1929. Hän oli merkittävä poliittinen vaikuttaja ja Laatokan pohjoispuolen kehittäjä. Hän oli Impilahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja, joka loi poliittisen kannatuspohjansa maamiesseurassa, osuustoimintaliikkeessä, kansanopiston hallinnossa ja kirkollisissa luottamustehtävissä.
• Australian sukuhaaraan kuulunut liikemies Tapio Piitulainen (s.1954 k.2020). Hänen isänsä, Impilahdella syntynyt Tapio Johannes Piitulainen muutti 1960-luvulla Australiaan ja oli sinne syntyneen sukuhaaran kantaisä. Hänen poikansa Tapio peri isältään innostuksen autoihin, joista molemmille tuli ammatti ja liiketoiminta. Tapio keskittyi Australiassa amerikkalaisten autojen kauppaan ja kehitti niistä liiketoimintaansa. Hänen yrityksensä alkoi vuokrata ajoneuvoja suurille elokuvayhtiöille, kuten Warner Brothers. Tapion autoja käytettiin mm. kuuluisan Matrix-trilogian kuvauksissa.

Sukututkimus päätyy siihen, että kaikilla pääsukuhaaroilla on yhteinen geneettinen alkuperä. DNA-tutkimuksilla vahvistui, että kantaisillä Petter ja Akseli sekä Impilahden sukuhaaralla on yhteinen esi-isä. Muista sukuhaaroista ei ole tiettävästi tehty DNA-testejä. Ne ovat jatkotutkimusten kannalta kovin toivottavia. Geneettinen sukututkimus on myös vahvistanut, että Pohjois-Karjalan Piitulaiset ovat alun perin lähtöisin Etelä-Karjalan alueelta, johon useat testiosumat selkeästi viittaavat.

Etelä-Karjalasta aikanaan lähteneiden Piitulaisten esi-isien miespuoleiset jäsenet kuuluivat isägeenin itäisen ryhmän (N-haploryhmä) karjalaiseen haaraan. Monet nykyajan miespuoliset Piitulaiset kantavat myös muualta tullutta, isältä pojalle siirtyvää isägeeniä. Näitä Piitulaisia ovat esimerkiksi vuonna 1794 syntyneen Valpuri Piitulaisen jälkeläiset. Hänen lapsensa olivat aviottomia. Geenitesti kertoo, että lasten isä kuului myös itäiseen N-ryhmään, mutta sen savolaiseen haaraan. Sukututkimuksessa ei pystytty lopullisesti vahvistamaan Valpurin lasten isän nimeä, vaikka siitä tehtiinkin eräitä johtopäätöksiä.

Tietoja kirjan sekä muiden sukuseuran tuotteiden hankinnasta löytyy näiltä kotisivulta.

Sukuseurassa on päädytty sihen, että Piitulaisten sukukirjan valmistuttua ei ole tarvetta aloittaa uusia mittavia sukututkimusprojekteja. Suvun tutkiminen kuitenkin jatkuu eri muodoissa:

• Sukutaulujen korjaaminen ja täydentäminen. Suvun jäsenten tulisi katsoa omia ja läheistensä tietoja kirjasta ja tehdä tarpeen mukaan ehdotuksia korjauksista tai täydennyksistä sukuseuran yhteyshenkilöille
• Suvun jäseniä rohkaistaan ottamaan lisää sukututkimukseen tarkoitettuja DNA-näytteitä, varsinkin niistä pääsukuhaaroista, joista näytteitä ei vielä ole, ja välittämään tulosten tietoja sukuseuran sukututkijoille. Tietoja käsitellään luottamuksellisesti
• Vanhojen valokuvien ja tarinoiden vaihto FB-ryhmässä
• Suvun jäseniä kannustetaan myös tutustumaan internetissä oleviin digitaalisiin sukututkimustiedostoihin, joiden määrä kasvaa ja saanti helpottuu koko ajan mm. Kansallisarkiston digitaaliarkistossa ja SSHY:n tiedostoissa. Sieltä kuka tahansa saattaa tehdä jänniä löytöjä, jotka olisi hyvä jakaa tiedoksi sukuseuran jäsenille
• Kansallisarkiston ”Digihakemisto” on internet-sivusto, josta aukeaa loputon sukututkimusta palveleva tiedosto. Se löytyy googlaamalla ” digiarkisto”. Nämä tietolähteet ovat niiden henkilöiden käytettävissä, jotka haluavat itse tehdä perinteistä sukututkimusta ja etsiä uutta tietoa alkuperäisistä historiallisista lähteistä.
• Jos itse ei halua jostain syystä ryhtyä tekemään tätä varsinaista sukututkimusta, Internet tarjoaa muita vaihtoehtoja. Sieltä löytyy runsaasti erilaisia hakualustoja ja tiedostoja, joista voi etsiä omia sukulaisiaan
• Sukukirjan sukutaulujen siirtäminen internet-pohjaiseksi tiedostoksi (GENI) on sukuseuran prioriteettihankkeita. Genin tiedosto kasvaa nopeasti. Geni pystyy hyvin nopeasti yhdistämään alustalla olevia sukulaissuhteita ja löytämään joko geneettiseen verisukulaisuuteen perustuvia sukuyhteyksiä tai sitten avioliittojen kautta tulevia yhteyksiä. Geniä on helppo käyttää. Se selailu on mahdollista kirjoittamalla internetin hakukoneelle henkilön nimen ja sanan Geni. Esim ” Pekka Piitulainen Geni ”.
• Genistä saattaa löytää hyvinkin yllättäviä sukuyhteyksiä, kunhan jaksaa etsiä. Esim. Piitulaisten suvusta, mikä on pohjimmiltaan varsin talonpoikainen, löytyy sukuyhteyksiä vanhoihin pappissukuihin ja niistä taas aatelisiin sukuihin. Geneettisesti ja ajallisesti nämä sukuhaarat menevät tavallisesti hyvin kauas, yleensä 1600-luvulle, mutta tällaisten yhteyksien löytäminen avaa mielenkiintoisia näkymiä Suomen ja kyseisen suvun omaan historiaan.
• Viime aikoina on Genissä myös aloitettu erilaisia alueellisia projekteja, joissa tehtyjä sukututkimuksia siirretään Geni-alustalle ja näin rakennetaan yhdessä laajoja sukupuita kuten Karjala, Häme ja Varsinais-Suomi. Ajan kanssa, kun jäitä tiedostoja yhdistetään, syntyy Suomeen kansallinen Geni-tiedosto, jolla on kytkentänsä globaaliin Geniin.
• Sukuseuran Facebook-ryhmässä voidaan käydä keskustelua ja vaihtaa viestejä mistä tahansa kirjaan ja sukututkimukseen liittyvästä asiasta.